Espanjan La Ligaa johtaa yhdeksän kierroksen jälkeen Levante ja vasta sen perässa tulevat Espanjan kaksi suurseuraa, Real Madrid ja Fc Barcelona. Vihdoinkin nämä Espanjan pääsarjaa hallinneet joukkeet ovat saaneet vertaisensa vastuksen. Levante on mukana taistelemassa mestaruudesta liigan pienimpiin kuuluvalla pelaajabudjetilla. Sen taival jatkuu edelleen tappiotta ja tillä on vain kaksi tasapeliä. Tällä hetkellä Levante porskuttaa seitsemän ottelun voittoputkessa. Se on voittanut mm. Real Madridin. Tämä Valencian kaupungin kakkosjoukkue on tuonut mukavaa lisäväriä Espanjan pääsarjaan. Huomenna se pelaa Osasunan vieraana ja tuota peliä tullaankin seuraamaan mielenkiinnolla Espanjassa.
Sarjataulukosta ei kuitenkaan kannata tehdä liian pitkälle vieviä johtopäätöksiä. Totuus on, että Levante tulee jäämään madridilaisten ja barcelonalaisten kyydistä, kun kausi etenee. Espanjan jalkapalloherruudesta tälläkin kaudella taistelevat vain Real Madrid ja FC Barcelona.
Espanjassa puhutaankin ”La Otra Ligasta” (toinen liiga), joka tarkoittaa juuri tätä pääsarjan kahtia jakautumista. Mestaruuteen on mahdollisuudet vain kahdella rikkaimmalla seuralla. Muut seurat pelaavat ”La Otra Ligaa”, jossa taistellaan Mestarien- ja Euroopan liigan paikoista. Taso ero on tällä hetkellä kahden kärkijoukkueen ja muiden joukkueiden välillä liian suuri. Totta kai isotkin seurat häviävät joskus pienemmille, mutta 38:n ottelun mittainen sarja erottelee jyvät akanoista. Yksi syy näihin tappioihin on Realin ja Barcan pelaaminen Mestarien liigassa ja myös se, että näiden joukkueiden lähes kaikki pelaajat kuuluvat maajoukkueisiin, joiden pelit aiheuttavat lisärasitusta. Kahden ottelun viikkotahti aiheuttaa välillä ”tilastotappioita”, koska pelaajat ovat väsyneitä. Nämä valtavat pelimäärät aiheuttavat myös loukkaantumisia, mikä on aiheuttanut kuluvan syksyn aikana hieman päänvaivaa ainakin Fc Barcelonan valmentajalle Pep Guardiolalle.
Espanjalaiset haluavat uskoa, että heidän sarjansa on maailman kovin, mikä saattaa olla totta. Ei ole kuitenkaan hyvä asia sarjan tulevaisuudelle, että suuret seurat kasvavat entisestään ja saman aikaisesti pienemmissä taistellaan jatkuvasti kasvavan velkataakan kanssa. Pienten seurojen onni on toistaiseksi ollut se, että varsinkin Real hankkii huippupelaajansa ulkomailta, eikä näin vie muiden La Liga -seurojen lahjakkaita kotimaisia pelaajia. Barca hankkii myös pelaajia ulkomailta, mutta kotimaiset pelaajat ovat lähes ainoastaan seuran oman kasvatuksen tulosta.
Valencia on viime vuosina pyristellyt suurten ja mahtavien vanavedessä, mutta ei se tänäkään vuonna pysty niitä tosissaan haastamaan. Seura saattaisi siihen pystyä, jos se olisi pystynyt pitämään kiinni tähtipelaajistaan. Seurasta on lähteneet aivan viime vuosina mm. sellaiset Espanjan maajoukkuepelaat kuin David Silva, David Villa ja Juan Mata. Tälle kaudelle seuraan vuokrattiin Real Madrdista nuori lupaus Sergio Canales. Hän on vielä suurelle yleisölle hieman tuntematon, koska ei saanut José Mourinholta juurikaan peliaikaa. Kasvattaja seurassaan Racing Santanderissa pelatut hyvät pelit kuitenkin saivat jopa Realin pomot hankkimaan hänet riveihinsä. Canales on myös ollut loistava nuorten maajokkuepeleissä. Hän on aloittanut kauden hyvin Valenciassa, mutta joukkueen epäonneksi Canales loukkaantui viime suunnuntaina Atletic Bilbaota vastaan niin pahasti, että hän on poissa useita kuukausia.
Villarealin viime kausi oli loistava ja sen vuoksi se pelaa tällä hetkellä jopa Mestarien Liigaa. Siellä se on kyllä hävinnyt kaikki pelinsä, eikä La Ligan pelitkään ole kovin hääppöiseti menneet. Se on kolmanneksi viimeisenä ja on voittanut vasta yhden ottelun. Kesällä se myi Malagaan Espanjan voittoisassa Euroopan mestarijoukkueessa pelanneen Santi Cazorlan ja hänen lähtönsä aiheuttama aukko näkyy tällä hetkellä Villarealin pelinrakentelussa. Liikkeellä ovatkin jo ensimmäiset huhut joukuetta hienosti kaksi aiempaa kautta valmentaneen, Juan Carlos Garridon, erottamisesta. Ei ole Villarealista tällä kaudella suurten hätyyttelijäksi.
Malagan suurimmaksi osakkeen omistajaksi kesällä 2010 tuli sheikki Abdullah ben Nasser al Thani. Sen myötä rahaa on käytetty runsaskätisemmin. Se ei kuitenkaan ainkaan alussa paljon auttanut, sillä viime kauden huonojen esitysten myötä seura joutui antamaan kesken kauden potkut valmentajalleen. Joukkuen pelastajaksi tuli chileläinen valmentaja Manuel Pellegrini, joka jatkaa pestissä myös tällä kuluvalla kaudella. Ennen tämän kauden alkua uskottiinkin, että Pellegrinin johdolla joukkue menestyisi paremmin. Santi Cazorla kumppaneineen aloittikin sarjan kohtuullisen hyvin, mutta viimeisessä kolmessa ottelussa joukkue ei ole tehnyt maaliakaan Siinä ei ole onnistunut edes seuraan kesällä hankittu hollantilainen, Real Madridissakin paljon maaleja tehnyt, Ruud van Nistelrooy. Malagassa ei varmastikaan edes haaveilla mestaruudesta, mutta Euroopan kentille materiaali voi riittää.
Sevillan, joka voitti Eurooppa-liigan kahtena vuonna peräkkäin, 2006 ja 2007, sijoitukset ovat La Ligassa olleet melko tasaisia. Se ei ole viime vuosina ollut kuudetta sijaa huonompi ja parhaimmillaan se on ollut kaksi kertaa kolmantena. Hyviä pelaajia joukkueessa on, kuten Álvaro Negredo, Fernando Navarro, Jesús Navas ja Kanouté. Viime viikonloppuna Sevilla pelasi 0-0 Barcan vieraana. Tuota voikin pitää melko hyvänä suorituksena, sillä onhan Nou Camp ehdottomasti vaikea paikka kenelle tahansa vierasjoukkueelle. Barca on voittanut tämän kauden La Ligan kotipeleistä kaikki muut paitsi Sevillan Nou Campilla ja maaliero on huimat 21-0. Sevillan todennäköinen sijoitus tuleekin olemaan sama, mihin on viime vuosina totuttu, eli 3-6.

Atlético Madrid aloitti sarjan suhteellisen hyvin ja syyskuun puolivälissä kaksi 4-0 voittoa kotona antoi odottaa jotain parempaa. Seuran uusi hankinta kolumbialainen Radamel Falcao teki näissä kahdessa pelissä yhteensä viisi maalia ja häneen seuran kannattajat asettivatkin odotuksia. Sen jälkeen Falcao ei ole tehnyt maaleja enään samaan tahtiin. Kotikentällään Atlético on päästänyt vähän maaleja, eli puolustus on toiminut ja nuori belgialainen maalivahti Thibaut Courtois, joka on lainasopimuksella Chelseasta, on ollut posiitivinen yllätys. Tasapelejä on tullut kuitenkin liikaa ja viikolla 3-0 tappio Atletic Bilbaon vieraana ei lupaile hyvää kautta. Joukkue saattaa yltää Eurooppa-liiga sijoille, mutta tuskin ainaakaan neljän parhaan joukkoon, mikä takaisi paikan Mestarien liigassa.
Espanjan liigaa ei voita mikään yllättäjäjoukkue, vaan se on joko Fc Barcelona tai Real Madrid. Tätä näiden kahden suuren taistoon mielenkiintoa lisää hiukan se, että Real Madrid näyttää tällä hetkellä pelaavan hieman paremmin kuin edellisellä kaudella. Maailman parhaan pelaajan tittelistä Messin kanssa taas tavoittelevan, Cristian Ronaldon, asenne on myös muuttunut ”minä-minä” -asenteesta muille loistosyöttäjä jakelevaksi joukkuepelaajaksi. Valmentaja Jose Mourinho näyttäisi myös muuttuneet hieman sitten tuon kuuluisin ”sormella silmään” -tapauksen jälkeen. Madridissa on ehkä ymmärretty, että tappiot eivät ole tuomarin syy, jos joukkueessa ei pelaa muita kuin kovapalkkaisia tähtipelaajia. Taitoa löytyy ja joukkue pelaakin juuri nyt erittäin tehokasta ja kaunista jalkapalloa. Sen vastaiskut ovat murhaavia.
Fc Barcelona on taas oikeastaan vain vahvistunut viime vuodesta. Kesällä seuraan palasi, muutamaksi kuukaudeksi venyneiden neuvottelujen jälkeen, oma kasvatti Cesc Fabrecas, joka kyllä puhkesi kukkaan Arsenalin paidassa. Toinen uusi huippupelaaja, joka saapui kesän aikana, on Chilen maajoukkueessakin hyvin pelannut Alexis Sánchez. Muissa La Liga -joukkueissa kuin Realissa voidaan vain haaveilla tämän kaltaisista pelaajista. Koska joukkue oli jo valmiiksi täynnä Espanjan maajoukkuepelaajia, mestaruus pokaalin matkaaminen pahimman vihollisen mukana kauden päätteeksi voiton juhliin Madridiin Cibeles-aukiolle, olisi valtava pettymys.